Kaikki mureni taas kasaan viikonloppuna.. Maanantaina kaikki tuntui niin helpolta, se tunne kesti lauantai aamuun asti kun taas illalla alkoi se loputon ahminta. Se kesti tähän hetkeen, söin juuri äsken viimeisen slicen pizzaa. Sitä ennen mätin naamaan muutaman dallaspullan ja pizzaa. Siis tätä ällötyksen tunnetta ei voi sanoilla nyt kuvata. Haluisin vaan juosta vessaan ja tehdä sen mutta vanhemmat ja sisko on kotona, joten se ei ole mahdollista.. Miten mä päädyn aina tähän pisteeseen? Vaikka tiedän tasantarkkaan minkälainen tunne siitä ahminnasta tulee niin silti se pitää tehdä. AAA. Sitten: huomenna on taas vaihteeksi isot kokeet joihin olen niin ahkerasti lukenut. Eli siis suomeksi en ole edes avannut koko kirjaa. Miten musta on tullut tällainen. Mietin jo että jos jättäisin huomisen päivän kokonaan väliin, menisin vasta tiistaina kouluun. Siitä vaan tulisi sitten lisää poissaoloja ja ja ja.. Mä kuolen.Nyt on pää ihan tyhjä. Seuraava postaus vasta kun pain alkaa tippumaan, piste.
3 kommenttia:
Se on ihan kamalaa kun ahminta alkaa eikä meinaa loppua.. :ss
se on jännä, miten samanlainen meidän kaikkien ajatusmaailma tuntuu olevan.
samat ongelmat ja ajatukset pyörii melkeimpä kaikkien päässä eikä mistään saa tolkkua.
koitetaan vaan jaksella, jookosta? :)
Usko mua, oot laiha. Mulla on BMI 19 piste jotakin, oot laiha, voimia!
Lähetä kommentti