whywhywhywhy

Kauhean pitkä tauko.. Jotenkaan en ole vaan jaksanut ajatella mitään ja se näkyy myös päällepäin. Aloitin siis uudelleen ruokapäiväkirjan kirjoittamisen. Mutta nyt ei enempää ruuasta, pää halkeaa.

Ahdistaa. Päätä särkee. Väsyttää. Tulin eilen syyslomilta takaisin omalle kämpälleni mutta en jaksanut aamulla nousta. Kello oli kyllä soimassa mutta en vaan pystynyt. Huomenna olisi isot kokeet enkä ole edes aloittanut lukemaan. Ensiviikolle pitäisi olla työssäoppimispaikka mutta en sitäkään ole jaksanut hakea. On vaan niin loppuun palanut olo. Koko päivän olen ollut sisällä, nukkunut ja surffaillut netissä. Jääkaappi on typötyhjä viimeviikolta, kaupassakin pitäisi siis ehkä käydä.

Syyslomalla näin vain pari kertaa kavereitani ja silloinkin jouduin "tunkeutumaan" heidän seuraan. Tai siltä se ainankin tuntui. Aina minä joudun kysymään, kukaan ei ikinä kysy minua mukaan. Olenko siis ihan turha täällä? Välittääkö kukaan? Kotona on menossa pieni perhekriisi, siskoni on sijaisperheessä liian uhmakkaan käytöksen takia, ja kaikki vuodattavat tunteensa minulle. Olen siis pelkkänä välikappaleena. En itse pysty/saa kertoa omista tunteistani. Tai ainankin tuntuu että kukaan ei halua kuunnella eikä ketään kiinnosta.

Havahduin yksi kerta siihen kun mietin miten olisi järkevintä tehdä itsemurha. Tai siis miten toteuttaisin sen. Jäisikö kukaan kaipaamaan? Jotenkin olisi kiinnostavaa nähdä miten ihmiset reagoisivat siihen kun yhtäkkiä en olisikaan enää täällä. Itkisikö kaikki? Kuulostaa sairaalta mutta en mahda mitään että tälläistä satun miettimään..

Olen varmaan pitkään sairastanut jonkin sortin masennusta, mutta saako siihen mitään reseptiä? Mun oireet tuntuu niin pieniltä verrattuna "oikeasti" masentuneisiin mutta jollain tavalla pelkään että eristäydyn kohta kokonaan ulkomaailmasta. Voiko lääkärille mennä vain ja sanoa että pillereitä kehiin kiitos? Tosi sekavasti kirjoitettu, ihan sama,

menen nukkumaan. Jos vaikka illalla jaksaisin ruveta pänttäämään kokeisiin.